Synttärit

Täytin 30 vuotta.. mikä itseasiassa ei tuntunutkaan niin pahalta kuin olisi voinut luulla. Ehkä olen jo ihan tarpeeksi ikäni vuoksi kärvistellyt, joten pyöreitten täyttäminen oli oikeastaan ihan mukavaa.Kyseessä oli pienimuotoiset ihan oikeat aikuisten juhlat: söimme kolmen ruokalajin illallisen sekä pelasimme seurapelejä ja maistelimme alkoholijuomia. Illan päätteeksi kaikki vieraat lähtivät kiltisti omiin koteihinsa nukkumaan.

Minua muistettiin muun muassa kuvissa esiintyvillä Festivo-kynttilänjaloilla sekä taiteella. Siskoltani sain hänen omaa taidettaan, joka miellyttää minua kovasti ja kumppaniltani ihanan kissataulun nimeltä "Kylkimyyryä".

Kulmakunnan kovin vessanpönttö-Pörsi

Pörselmillä on jokin ihme fiksaatio vessanpöntöihin. Jännittävin asia ikinä on, kun vessanpönttö vedetään. Olemmekin miettineet, että jos Pörsi olisi ihminen, hän varmasti olisi putkimies. Äijä mikä äijä tämä meidän Pörselmi.Aamun rutiineihin kuuluu, että vessaan tullaan aina mamman seuraksi ja yleensä myös pönttö sekä pöntön vieressä oleva suihku merkataan. Kissojen leikit ovat välillä aika hurjaa sorttia, kun ottaa huomioon Mintun ja Pörsin kokoeron, mutta kyllä meidän armaasta herkkä puolikin löytyy, varsinkin kun neiti on kasvanut aikuiseksi ja on antanut Pörsille hänen tarvitsemaansa omaa aikaa. Herra on viime aikoina ottanut omaa aikaa parvekkeella kanervien seassa. Pörsi on nimittäin huomannut,että kanervien joukosta on varsin otolliset näkymät lähipuihin ja niissä kököttäviin paisteihin. Ensin en millään meinannut suostua siihen, että katti olisi tuhonnut kanervani, mutta enää en ole hennonut kieltää Pörsiä mieliharrastuksensa parissa. Voin kuvitella mustiaisen ajatukset: "Älkää nyt vahingossakaan paljastako piilopaikkaani noille paisteille tuolla puussa..mur!"

kaunis, kauniimpi, kaunein Minttu

Mintun aikuistuttua on neidistä kuoritunut oikea kaunotar. Nättejä kuvia saa räpsittyä vaikka millä mitalla, kunhan vaan tytteli jaksaisi olla tarpeeksi pitkään paikallaan.

Vaikka kuinka nätti neiti on kuvissa, niin ehkä tämä kuva kuitenkin kertoo Mintun luonteesta enemmän. Hyi, kun mamma täällä tällaisia totuuksia paljastelee..

Urhea Pörri vs. paskakissa

Ja jälleen paskakissa on terrorisoinut karvaystäviemme auvoista kissanelämää. En olekaan blogissani paskakissasta aiemmin maininnut, vaikka tämä kyseinen rontti järkytti viime kesänä syvästi miltei jokaista lähipiirini kissaa.

Paskakissa siis asustelee mitä ilmeisimmin jossain vanhempieni kotitalon lähistöllä ja on olemuksellaan sekä toiminnallaan saanut miltei jokaisen lähipiirini kissan pois tolaltaan. Pörrin ollessa vanhempieni luona vierailulla jopa paskakissan kohtaaminen viime kesän loppupuolella muutti urhean Pörselmin olemuksen hetkellisesti rehvakkaasta aremmaksi kissaksi. Paskakissa on siis todellakin nimensä brutaalilla käytöksellään ansainnut, sillä se viime kesänä puri pientä ja suloista Minttuamme, joka juuri oli valjaissa ulkoilemassa. Pörselmi on mitä ilmeisimmin ottanut yhteen paskakissan kanssa useampaan otteeseen, mistä saimme myös näyttöä alkusyksystä. Pörselmiä oli purtu pahasti etutassusta, minkä paraneminen kesti pitkään ja luulimmekin, että jalka oli saatu jo kuntoon ja paskakissasta päästy ainakin henkisellä tasolla eroon.

Kuinka väärässä olimmekaan.. Ihmetys oli nimittäin suuri, sillä viikonloppuna siivotessa löysin sohvalta kummallisen hammasta muistuttavan palasen, jota ensin luulin kynnenpalaseksi. Kävin Pörselmin kynnet ja hampaat läpi eikä kissalla näkynyt minkäänlaista merkkiä hampaiden tai kynsien murtumisesta. Myöskin Mintun kohdalla tilanne oli sama. Ihmettelimme kummallista löytöämme parin päivän ajan, kunnes huomasimme Pörrin etujalassa, juurikin samaisessa jalassa kuten aiemmalla kerralla, karvattoman kohdan ja ison, verisen ruven. Päättelimme, että hammas on mitä ilmeisimmin ollut Pörri-paran etujalassa useamman kuukauden ajan koteloituneena.

Taistelutanner on tainnut syksyisessä metsässä tömistä, kun urhea Pörsini ja paskakissa ovat kiivaasti ottaneet yhteen. Ja jos paskakissalta todellakin on hammas tässä taistelussa murtunut, on se mitä todennäköisimmin saanut ansionsa mukaan.

Luulenpa siis,että paskakissa on leikkaamaton ja erittäin reviiritietoinen kissa eikä tällaiselle sisäsyntyiselle luonteelleen voi juurikaan mitään. Onkin erittäin vastuutonta pitää leikkaamattomia kissoja vapaana, jotka sitten tälla tavalla terrorisoivat muita viattomia kissoja. On surullista ajatella, että näin vastuuttomia omistajia löytyy, jotka eivät pidä huolta kissoistaan. Järkyttävintä tässä on se, että paskakissa on käynyt puolustuskyvyttömien kissaparkojen kimppuun, kuten Mintun kohdalla kävi.

Kissakoulutusta

Siskon miehen innoittamana olemme innostuneet kouluttamaan fiksuja kissojamme ja millä menestyksellä: molemmat kissat ovat osoittautuneet erittäin mallikelpoisiksi yksilöiksi. Viime aikoina ollaan opeteltu antamaan tassua sekä istumaan, missä erityisesti Pörselmi on ollut oikein taitava. Mutta on Pörrilläkin vielä hieman opittavaa, sillä katti usein tökkää kyntensä esille tassua antaessaan. Ja tottakaihan tietenkin tahattomasti.

Mintun hieno taidonnäyte siitä, kuinka nätisti neiti osaa istua ja odottaa herkkupalaa.

Seuraavaksi ajattelimme opettaa kissoille käskyt maahan ja kieri, mutta epäilen kuitenkin suuresti, että mitään ei tule tapahtumaan...

Minttu on kunnostautunut viime aikoina muissakin touhuissa, nimittäin neiti on jälleen onnistunut kärtsäämään kulmakarvansa. Kuinkakohan monta kertaa niitä viime kevättalvella polteltiin eikä Minttu vieläkään ole oppinut varomaan kynttilöitä... En saanut neitiä pidettyä tarpeeksi paikoillaan, että olisin saanut zoomattua neidin kihartuneet kulmakarvat, mutta sain kuitenkin ikuistettua tilanteen, jolloin neiti päätti kulmakarvapermanenttinsa ottaa. Ja jos koskaan intoudun valokuvallisia joulukortteja lähettämään, niin luulenpa, että tämä kuva on ensimmäisenä listallani.

Kissojen kesä

Tänä kesänä olen ollut erityisen tapaturma-altis sekä nytkin olen jo kolmatta viikkoa flunssassa. Näin ollen on ollut mielenkiintoista seurata kissojen arkea, varsinkin näin loppukesästä, kun olen viettänyt aikaa kotona sairastellen. Minttu-neidin kesä on mennyt nukkuessa, leikkiessä, rapsutettavana ollessa taikka parvekkeella auringossa maatessa.. Parasta ehdottamasti on ollut parvekkeella tai Pörrin kainalossa nukkuminen, myös digiboksin tuoma lämpö on miellyttänyt Minttua suuresti nukkumapaikkaa valittaessa. Digiboksi on näin ollen osoittautunut yhdeksi parhaimmista nukkumapaikoista. Auringon palvominen on ehdottomasti kuulunut Mintun suosikkiharrastuksiin tänä kesänä, onhan neidin turkki saanut kauniin rusketuksen kesän aikana. Lisäksi Minttu on Pörrin loistavalla opastuksella hienosti harjaantunut lintujen ja hyönteisten seuraamiseen.

Pörrin työnä on ollut parvekkeella oleileminen, sillä koskaan ei tiedä, josko jokin pulska paisti sattuisi lentämään ohitse tai jopa laskeutumaan vahingossa parvekkeen lähelle. Pörselmi onkin viettänyt käytännössä lähes koko kesän parvekkeella, onhan Pörri todellisuudessa mitä mahtavin ulkokissa sekä suuri metsästäjä. Parvekkeella myös tuoksujen nuuhkiminen on kuulunut Pörsin ykkösharrastuksiin. Nukkumapaikat on valittu sen hetken tuntuman mukaan, joten ne ovat tänä kesänä vaihdelleet laidasta laitaan. Useimmiten parhaita ovat kuitenkin olleet nukkumapaikat, jotka sijoittuvat lattiatasoa huomattavasti korkeammalle. Jostain syystä myös eteismatto on Pörrin mielestä erinomainen paikka rauhoittumiseen.

Kesän perussetti

Kissa- ja kukkakuvat eivät taida kaikkia kiinnostaa, joten heidän mielenkiintonsa ylläpitämiseksi esittelen tämän kesän perussetin. Nyt ei tule yhtään kissaa tai kukkaa tähän postaukseen.

Vasta tänä kesänä olen hoksannut legginssien nerokkuuden: ne jalassa voin ajaa pyörällä hame päällä, jalkani eivät jäädy töissä liian tehokkaan ilmastoinnin takia, en tunne itseäni liian alastomaksi, vaikka hameeni olisikin lyhyt ja niin edelleen.. Siksipä olenkin käyttänyt läpi kesän mustaa tai harmaata mekkoa ja legginssejä sekä vaihdellut toppeja, neuletakkeja, vöitä ja kenkiä päivästä riippuen. Kuvassa Nanson suosikkimekkoni, toppi second hand (from my sister's wardrobe), lantiovyö Lindex, laukku pihakirppikseltä ja uutukaiset kenkäni.

Ajattelin eilen käydä tutkailemassa hieman syysvaatetarjontaa ja kuinka ollakaan löysin jotain ihan muuta, nimittäin tämän kesän ihkaensimmäiset sandaalit. Kengät ovat italialaista tuotantoa ja ovat jalassa todella mukavat ja kevyet. Minulla on lappilaisen äitini perintönä suojalka (=lättäjalka) ja siksipä italialaiset kengät usein sopivat minulle kuin valetut. Italialaisten jalathan eivät ole kovinkaan kaarevat eli ovat melko matalat aivan kuten minullakin.

Kuvittelin, että olin vuosien varrella saanut tarpeekseni kiilakoroista, mutta taisinpa taas kerran erehtyä. Taas kerran tuli opittua, että vaatteisiin ja tyyliin liittyen koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan.

Loppukesän suloisuuksia

Lopuksi kuva-arvoitus: Montako tomaattia löydätte kuvasta?

Pelargoniparveke

Vaihdoin viime viikonloppuna järjestystä parvekkeella ja näin parveke todellakin taitaa toimia huomattavasti paremmin kuin ennen. Ainakin liikkumatilaa on enemmän, mikä ilahduttaa muka liiallisesta kukkapaljoudesta marisevaa kumppania.

Tässä vielä parveke entisessä järjestyksessään: Tomaatit veivät kaiken tilan. Ne ovatkin kasvaneet hurjasti sitten viime parvekepostauksen. Olin todella yllättynyt, kun eilen huomasin jopa kolme raakiletta. Meille tulee omia parveketomskuja!!! Näin suloisia orvokit ja timanttikukat olivat alkukesästä. Orvokit ovat kasvaneet huimasti ja rönsyilevät kauniisti ulos ruukuistaan. Kesäreissulla ollessamme orvokit venähtivät käsittämättömän pitkiksi ja jouduin leikkaamaan ne ihan lyhyiksi. Nyt sitten odottelen, josko samoista orvokeista vielä tulisi yhtä suloisia kuin ne alkukesästä olivat.