Kevääseen kuuluu..

Kevät on ihmeellistä aikaa. Alkukevään kirkas aurinko oli niin shokeeraava, että se paljasti kaikki epäkohdat omassa kodissani ja pukeutumisessa, kuten aiemmin postasinkin. Kun aurinko jatkaa paistamistaan, siihen tottuu vähitellen ja päivä päivältä kevät alkaa tuntua aina vain ihanammalta. Itse olen nyt siinä vaiheessa, että suhtautumiseni kevääseen on alkanut muotoutua positiiviseksi enkä jaksaisi enää odottaa, että ensimmäiset hiirenkorvat pilkistäisivät puiden oksilta. Näin ollen mieleistä ja oleellista keväässä ovat muun muassa:

- kesäkenkien esille ottaminen ja niiden kuntotarkastus. Jo aiemmin keväällä huomasin, että kenkävarastostani puuttuvat laadukkaat ballerinat ja vaikken mielelläni marketeissa käykään, niin satuin löytämään Risto-Matti Ratian suunnittelemat ballerinat hyvinkin edulliseen hintaan Prismasta(!). En ole myöskään mikään RMR-fani, mutta ballerinat ovat oikein sievät. Ehkä tuota Prismaa ei kannata mainita, jos joku vielä niiden alkuperää kyselee..

-Parvekkeen siivous, parvekekalusteiden kunnostus, parvekekukkien suunnittelu ym. kaikki parvekkeeseen liittyvä.

Sain äidiltäni kärhön taimia, jotka viikonloppuna jo istutin. Kukkien istutus onkin nyt ajankohtaista, sillä tällä hetkellä mietintämyssyssä on parvekekukkien värimaailman kehittely. Kärhöt tulevat olemaan väriltään liloja ja viime kesältä talven yli selvinneet pelargonini ovat vaaleanpunaisia, joten värimaailma todennäköisesti tulee olemaan lilaa, sinistä sekä fuksiaa/pinkkiä. Kumppanini hioi, puunasi ja maalasi koko viikonlopun parvekekalusteita, jotta tämä neiti olisi tyytyväinen ja saisi parvekkeensa sieväksi mahdollisimman nopeasti. Puuhaa siis riittää..

Kissat osallistumassa puutarhakalujen hoito-operaatioon. Kissojen istuma-alustana on hankkimani kukkahylly, johon sijoitan mansikan-, salaatin-, rucolan- sekä tomaatintaimeni, kunhan säät lämpiävät.

-Vaatekaapin mylläys: kesävaatevaraston esille ottaminen ja toteaminen, että kylläpä kesällä on helppo pukeutua. Nämä capri-mittaiset housut ovat viime kesän suosikkini. Oli myös ihana kaivaa esiin Benettonin jakkumallinen takki, josta kuin varkain muodoustui viime kesän toinen suosikkini. On ihanaa ihastua uudelleen omiin suosikkivaatteisiin...

Päivä parvekkeella

Tänään touhusimme koko päivän parvekkeella upean kevätsään innoittamana. Eilen laitoimme parvekkeelle verkon kissoja varten, jotta voimme hyvällä omallatunnolla antaa kattien kesällä touhuta parvekkeella. Enää ei tarvitse pelätä, että kissat saisivat päähänsä hypätä alas parvekkeelta.

Kun me touhusimme, nuuskuttelivat ja nauttivat kissat ihanasta kevätsäästä.

Myös Minttu pääsi nauttimaan lämpimästä päivästä ensimmäistä kertaa parvekkeella.
Kissojen laihdutuskuuri on tuottanut tulosta ja Pörri on jälleen hoikka poika. Myös leikkiminen ja raapimispuussa keikkuminen onnistuvat Pörriltä nyt helpommin.. Välillä Mustiaisen kiipeily katon rajassa oli hieman vaivalloista. Nykyään ruokakuppiin ei jätetä muruakaan ja ruokakupit nuollaan täysin puhtaiksi. Tässä vielä laiha poika Pörri.

Kevätauringon alla

Viikonloppuna aurinko paistoi kuumasti olohuoneeseen ja kissat nautiskelivat lämmöstä koko rahan edestä. Lauantaina ei pahemmin ehditty leikkiä, koska auringossa oli vain niin ihanaa makoilla.

Kävin kukkakaupassa ostamassa kauniita keltaisia tulppaaneja ja kun ryhdyin tulppaaneja paketista purkamaan, olivat kissat ehtineet valloittaa kukkapaperit makuualustakseen. En sitten raaskinut kerätä papereita pois Pörrin alta..

Joskus melkein itsekin toivon, että olisipa kissa.. niin ihanalta tuo kissojen elämä toisinaan näyttää.

Reilun kaupan Minttu

Kisseille taitaa olla normaalia, että ne aina puskevat kaikkiin kasseihin sisälle. Ainakin meillä näin tapahtuu, kun ostoskassi lojuu lattialla ostosreissun jälkeen. Erityisesti reilun kaupan kahvipusseista tehtyyn ostoskassiin on kiva ryömiä.

Todellisuudessa kaikki kassit käyvät hyvin tähän tarkoitukseen.

Tai oikeastaan ihan mikä kolo tahansa käy, kuten pesukone ja erityisesti päältä täytettävä sellainen.
Nyt kun Pörri on tullut takaisin maalta kaupunkiin, ovat kissat jälleen päässeet totuttautumaan toisiinsa. Pörrillä on jälleen valkoinen varjo mukana kaikkialla.. Ja taas on samat hankaluudet käsillä, kun Pörri-parka aina välillä haluaisi omaa rauhaa.

Tuliaisia ja muita lahjoja

Persoonallisia ja ajatuksella valittuja lahjoja on aina mukava hankkia ja saada. Vaikka lahjojen hankkiminen onkin mukavaa, on juuri sopivien ja persoonallisten lahjojen löytäminen tosinaan todella hankalaa. Erityisen haasteellista on mielestäni tuliaisten hankkiminen: merkityksellisiä sellaisia on toisinaan aivan tajuttoman vaikea löytää läheisille, mutta niiden saaminen on useimmiten aina niin mukavaa, kuten tälläkin kertaa kävi. Siskoni kävi miehensä kanssa Lontoossa ja tuliaisina sain muun muassa Barcelonaa esittävän pienoiskaupungin, joka sopii oikein nätisti olohuoneen kirjahyllyn päälle.

Toinen ihana ylläri odotti minua tänään kotosalla, kun saavuin töistä. Samainen sisko oli luvannut hankkia minulle Kipikuden Mimmiliiga-kuosilla varustetun koristetyynyliinan joululahjaksi ja koska kuosin tilaaminen ei syystä tai toisesta ollut ihan ongelmatonta, sain kyseisen tyynyliinan tänään postista. Mimmiliiga-kuosi on tosi hauska ja oivallinen kotiimme.

Yllärinä paketissa oli samalla kuosilla varustettu raha/kännykkäpussi. Pussukka pääsi heti käyttöön ja toimii tästä lähtien rahapussinani. Kiitos, sisko, persoonallisista ja meille sopivista lahjoista.

Mintun maailmaa on välillä hieman vaikea ymmärtää: neiti nimittäin taas innostui möyryämään huivikorissani. Mintsi on kyllä kova tyttö möyryämään..

En sitten tiedä, kuvitteliko neitiläinen löytäneensä mahtavan suojan, josta oli hyvä vaania. Nimittäin Minttu oli pitkän aikaa liikkumatta huivini suojassa ja ehkä kissi todellakin ajatteli löytäneensä huikean vaanimispiilon.

Palkkapäivä

Kun rahat ovat olleet hieman tiukilla, olen sopinut itseni kanssa, etten aio sortua hetken mielijohteesta impulssiostoksiin (ainakaan montaa kertaa tässä kuussa). Impulssiostoksia enemmän minua ilahduttavat niin sanottujen rempalleen jääneiden asioiden hoitamiset, vaikkakin se saattaa välillä tuottaa suurtakin tuskaa..

Viime aikoina olen täydentänyt esimerkiksi ihonhoitotuotevarastoani ja olen myös hankkinut kunnon putelit shampoota ja hoitsikkaa, joten niihin minun ei tarvitse kiinnittää lähiaikoina huomiota laisinkaan. Näin ollen pystyn siis nyt keskittymään muihin vähemmälle huomiolle jääneisiin asioihin.

Palkkapäivän kunniaksi aion muutaman harkitun hankinnan lisäksi keskittyä muutamiin seikkoihin, jotka vaativat elämässäni pikaista kohennusta ja joiden hoitamista olen tavalla tai toisella vedättänyt pidemmän aikaa:

1. Ostin viime keväänä nahkatakin kirpparilla, johon olen ollut erittäin tyytyväinen. Ostohetkellä minua arvelutti se, että tämän kyseisen nahkatakin ominaistuoksu ei ollut erityisen miellyttävä. Olen tuulettanut takkia ja yrittänyt puhdistaa takin sisäpintaa puhdistusaineella, mutta haju ei ole suostunut katoamaan mihinkään. Haju ei häiritse ketään muita (toivottavasti), mutta minua se häiritsee päivittäin. Tämä hajujuttu häiritsi minua jo viime keväänä ja soitinkin siitä pesulaan kysyäkseni, kuinka paljon takin puhdistus maksaisi. Järkytyin, sillä pesu maksaa 60 euroa. En kertakaikkiaan tällöin kyennyt viemään pesulaan takkia, josta maksoin kirpparilla 15 euroa. Kuitenkin nyt olen käyttänyt takkia päivittäin ja olen ollut siihen muuten todella tyytyväinen. Aion nyt satsata takkiin 60 euroa lisää, koska takista on tullut aikaa myöten suosikkitakkini.

2. Kuten monet tietävät, minä suorastaan rakastan kissoja. Olen jo pitkään ihaillut tyylikkäitä seinä- ja herätyskelloja, joissa kellojen taustataulussa on kissan sivukuva. Kävin viime viikolla suloisessa sisustusliike Selmassa ja rakastuin välittömästi kissaherätyskelloon. Kävin tänään hakemassa kellon kotiin ja se sopii täydellisesti makuuhuoneeseemme.

3. Viime kesänä autoin vanhempiani siivoamaan ullakkoaan ja löysin vanhempieni vanhoista papereista äitini design -piirustuksia 60-luvulta. Olen puolisen vuotta vedättänyt piirustusten kehystysprojektia ja nyt olisi aika viedä ne kehystettäväksi. Jatkoa seuraa tähän myöhemmin. Katsotaan, saanko tämän projektin vietyä loppuun tässä kuussa.

4. Kosmetiikkahömpästä sen verran, että olen vuosia käyttänyt samaa peiteainetta ja nyt aion siirtyä astetta edullisempaan tuotteeseen. Olen käyttänyt Make Up Storen peiteainepalettia, johon olen ollut ihan tyytyväinen, mutten niin tyytyväinen, ettenkö voisi vaihtaa tuotetta toiseen. Ajattelin nyt kokeilla Lumenen peiteainetta, joka on hinnaltaan edullisempi kuin aiemmin käyttämäni tuote, mutta ajaa täsmälleen saman asian kuin aiempi peiteaine. Tästäkin tullee raporttia jatkossa, miten tuote on tarpeisiini sopinut.

5. Kannettavani on ollut suunnilleen vuoden ajan rikki ja ongelma johtunee sen kovalevystä. En ole saanut aikaiseksi viedä konetta huoltoon ja pikkuhiljaa kannettavan vieminen huoltoon alkaa tuntua väistämättömältä, koska minulle kuittaillaan tästä jatkuvasti. Olen voinut käyttää kumppanini konetta, joten mitään suuria käytännön ongelmia rikkinäinen koneeni ei ole aiheuttanut. Kuitenkin ehkä olisi aika viedä kone huoltoon.

Kissakuulumisista sen verran, että Pörri on edelleen vanhempieni luona, jossa kaikki me vietimme pääsiäistä. Vanhempieni koti oli täynnä kissoja, koska myös siskoni kissa Otso oli paikalla. Minttulainen oli tänään ensimmäistä kertaa ikinä koko päivän yksin kotosalla ja ikävä Pörriä kohtaan taitaa kasvaa päivä päivältä. Pörri on ollut vanhempieni luona viime keskiviikosta lähtien, joten kohta kissit ovat olleet jopa viikon verran erossa toisistaan . Vain valkoinen varjo hiipii nurkissa, mutta missä on Iso Musta...?

Kevään saapumisen ikävä puoli

Viime aikoina päänvaivaa minulle on tuottanut kevään saapuminen, vaikka niin ihanaa kuin se onkin.. En tiedä, mistä se johtuu, mutta aina keväisin kaikki "vanha" ympärillä tuntuu niin ankealta. Esimerkiksi koti tuntuu jotenkin niin pölyttyneeltä ja niin tylsältä, ja koti kaipaa todella kipeästi jotain muutosta. Sama koskee vaatekaappia ja talvella niin kivoilta tuntuneita villatakkeja sekä muita mustia, mustia ja vielä kerran mustia housuja, paitoja, neuleita jne. En sitten tiedä, mikä tässä keväässä on. Ehkä se on juuri se valon määrä, mikä saa kaiken näyttämään.. no kulahtaneelta. Onneksi en ole juossut kuitenkaan kauppaan ostamaan lisää rytkyjä tai sisustuskamaa, vaan olen yrittänyt ratkaista ongelmaa niillä keinoin, mitä minulla on. Olen nyt parisen päivää pähkinyt olohuoneen sisustusta, enkä oikein vieläkään ole ihan täysin tyytyväinen. Pörrin huoneen mylläsin eilen, johon olen nyt suht tyytyväinen (paitsi, että seinille on pakko saada lisää tauluja). Kaikenkaikkiaan tyytymättömyyden aiheita kyllä löytyy... ehkä ne taas tässä pikkuhiljaa unohtuvat kaiken muun (kissa)hässäkän keskellä.

Tässä pieni suloisia juttuja, jotka ovat ilahduttaneet arkeani viime päivinä:

Viime kesäiset pelargonini ovat selvinneet hyvin talven yli ja eilen huomasin, että hassun näköisiä lehtiä pilkisti pelargonin lehtien seasta. Krassin siemen on ilmeisesti lähtenyt kasvamaan pelargoniruukussa ja nyt minulle on hyvää vauhtia tulossa jo nyt varsin iso pikku-krassin alku. Ihana yllätys :).

Vaikka Paavalinkukat ovat jotenkin todella mummomaisia, ovat ne kukkiessaan aivan todella suloisia. Nyt paavalinkukkani kukkivat kovaa vauhtia ja ovat väreiltäänkin niin kauniita, että saavat minut hyvälle tuulelle joka kerta, kun ne näen. Onneksi kissit eivät pidä niiden karvaisista lehdistä.

Suloiset pienet asetelmat, jotka kaunistavat muuten rumia kohtia asunnossani, kuten juuri tämä asetelma pelastaa keittiöni rumalta liesituulettimelta.

Seuraavat kuvat kuuluvat Pörrin huoneeseen, joka on ollut pienoinen murheenkryynini sisustuksen suhteen.

Lapsuuteni piianpeili, joka on saanut kaverikseen kirpparilta haalitun kellon (joka päätti hajota heti, kun oli sen kirpparilta innoissani ostanut), Marimekon peltipurkit (jotka toimivat nappirasioina) sekä kumppanini punainen pienoismalliauto. Siis asetelma kummankin mieleen.

Lisää ihania kukkia..

Viimeinen suuri työvoittoni oli löytää juuri oikeat tavarat olohuoneen hyllyn päälle, josta kissani ihanimman pöytälamppuni tiputtivat. Rakastan viherkasveja ja mielestäni hyllyn päällä on pakko olla kukkia, muuten mistään ei tule mitään. Löysin vihdoinkin kasvit, jotka pystyvät elämään hieman vähemmällä valolla, mutta silti ovat ihanan vehreitä. Kaiken tavaramäärän alta löytyy pappani aikoinaan käyttämä matkalaukku, joka nykyään sisältää kaikki sekä ihanat että surulliset muistoni menneiltä vuosilta (valokuvat, kirjeet, kortit jne..).Ehkä muistot ovat juuri tähän elämäntilanteeseeni sopivassa paikassa, kukkien ym. muiden tavaroiden alla, hankalasti esille otettavissa ;).

Suloisia kuvia, ainakin minusta :).

Pörri ja Minttu ne yhteen soppii...?

Pörri-parka on ollut pitemmän aikaa hieman passiivinen ja alakuloisen oloinen, joten päätimme piristää Herra Pörselmiä laittamalla hänet mummolaan kyläilemään. Mummolassa (= vanhempieni luona) Pörselmi saa juosta pitkin maita ja mantuja sydämensä kyllyydestä ja on todellakin ulkokissana elementissään. Luulenpa, että P on saanut yliannostuksen Minttu-neidistä ja siksi tarvitsee myös hieman omaa aikaa sekä lomaa tästä suloisesta, mutta välillä niin rasittavasta neitiläisestä. Nyt sydäntäni lämmittää, kun tiedän, että Pörsi juoksee pitkin pihoja onnensa kukkuloilla. Lisäksi tämä on myös P:n laiharin kannalta hyvä juttu, sillä massu on kasvanut viime aikoina liiankin nopeasti. Ei Pörri kylläkään mikään ylipainoinen kissa ole, ainakaan vielä.. Kotona on Pörrin lähdön jälkeen ollut ihanan rauhallista, koska Minttu joutuu leikkimään nyt yksin.. M on ollut hieman kummissaan, koska ei aiemmin ole joutunut olemaan ilman kissakaveria. Olemme todellakin nauttineet tästä hiljaisuudesta. Nyt kun Pörri ei ole kotosalla, Mintu on pääpiirteissään näyttänyt koko ajan tältä: Mitä nyt tapahtuu, milloin leikitään, milloin syödään... Mutta kuitenkaan en enää edes osaisi kuvitella, millaista elämä olisi ilman näitä kahta jästipääkissaani.
Viime aikoina postaukset ovat tainneet keskittyä melkeinpä kokonaan kissoihin. Lupaan pian postata jostain muustakin kuin kissimirreistäni.

Päivän piristys

Möyrijä-Minttu vauhdissa ja pöytäliina aivan karvoissa....

Mintun mestat

Minttu löysi uuden pehmeän kolon, johon käpertyä, kun järjestelin huivejani niiden käyttötarpeen mukaan. Säilytän huivejani punotuissa koreissa hattuhyllyn päällä, mutta nyt kun villatamineita järjestelin, olivat korit eteisen lattialla juuri sopivasti Mintun mönkimissessiota varten..

Minttuhan mönki korissa sydämensä kyllyydestä.

Kissiläinen ehti innostua pehmeistä ja lämpimistä huiveista niin, että tunki itsensä eteisen ahtaaseen pöydän alahyllyllä olevaan koriin (joka myöskin on pullollaan huiveja, pipoja ja hanskoja).

Uusin projektimme taitaa olla Pörrin laihdutuskuuri. Herra P on nimittäin lihonnut puoli kiloa ja viikonloppuna huomasimme, että herran maha roikkuu... Tänään päätimme vähentää kissien ruoan määrää ja ilmeisesti tässä taloudessa ollaan totuttu täysiin massuihin, koska vaativaa maukumista on kuultu läpi illan. Kuorolaulu alkaa aina, kun vähänkin eksyy keittiön suuntaan ;).