Kevään saapumisen ikävä puoli

Viime aikoina päänvaivaa minulle on tuottanut kevään saapuminen, vaikka niin ihanaa kuin se onkin.. En tiedä, mistä se johtuu, mutta aina keväisin kaikki "vanha" ympärillä tuntuu niin ankealta. Esimerkiksi koti tuntuu jotenkin niin pölyttyneeltä ja niin tylsältä, ja koti kaipaa todella kipeästi jotain muutosta. Sama koskee vaatekaappia ja talvella niin kivoilta tuntuneita villatakkeja sekä muita mustia, mustia ja vielä kerran mustia housuja, paitoja, neuleita jne. En sitten tiedä, mikä tässä keväässä on. Ehkä se on juuri se valon määrä, mikä saa kaiken näyttämään.. no kulahtaneelta. Onneksi en ole juossut kuitenkaan kauppaan ostamaan lisää rytkyjä tai sisustuskamaa, vaan olen yrittänyt ratkaista ongelmaa niillä keinoin, mitä minulla on. Olen nyt parisen päivää pähkinyt olohuoneen sisustusta, enkä oikein vieläkään ole ihan täysin tyytyväinen. Pörrin huoneen mylläsin eilen, johon olen nyt suht tyytyväinen (paitsi, että seinille on pakko saada lisää tauluja). Kaikenkaikkiaan tyytymättömyyden aiheita kyllä löytyy... ehkä ne taas tässä pikkuhiljaa unohtuvat kaiken muun (kissa)hässäkän keskellä.

Tässä pieni suloisia juttuja, jotka ovat ilahduttaneet arkeani viime päivinä:

Viime kesäiset pelargonini ovat selvinneet hyvin talven yli ja eilen huomasin, että hassun näköisiä lehtiä pilkisti pelargonin lehtien seasta. Krassin siemen on ilmeisesti lähtenyt kasvamaan pelargoniruukussa ja nyt minulle on hyvää vauhtia tulossa jo nyt varsin iso pikku-krassin alku. Ihana yllätys :).

Vaikka Paavalinkukat ovat jotenkin todella mummomaisia, ovat ne kukkiessaan aivan todella suloisia. Nyt paavalinkukkani kukkivat kovaa vauhtia ja ovat väreiltäänkin niin kauniita, että saavat minut hyvälle tuulelle joka kerta, kun ne näen. Onneksi kissit eivät pidä niiden karvaisista lehdistä.

Suloiset pienet asetelmat, jotka kaunistavat muuten rumia kohtia asunnossani, kuten juuri tämä asetelma pelastaa keittiöni rumalta liesituulettimelta.

Seuraavat kuvat kuuluvat Pörrin huoneeseen, joka on ollut pienoinen murheenkryynini sisustuksen suhteen.

Lapsuuteni piianpeili, joka on saanut kaverikseen kirpparilta haalitun kellon (joka päätti hajota heti, kun oli sen kirpparilta innoissani ostanut), Marimekon peltipurkit (jotka toimivat nappirasioina) sekä kumppanini punainen pienoismalliauto. Siis asetelma kummankin mieleen.

Lisää ihania kukkia..

Viimeinen suuri työvoittoni oli löytää juuri oikeat tavarat olohuoneen hyllyn päälle, josta kissani ihanimman pöytälamppuni tiputtivat. Rakastan viherkasveja ja mielestäni hyllyn päällä on pakko olla kukkia, muuten mistään ei tule mitään. Löysin vihdoinkin kasvit, jotka pystyvät elämään hieman vähemmällä valolla, mutta silti ovat ihanan vehreitä. Kaiken tavaramäärän alta löytyy pappani aikoinaan käyttämä matkalaukku, joka nykyään sisältää kaikki sekä ihanat että surulliset muistoni menneiltä vuosilta (valokuvat, kirjeet, kortit jne..).Ehkä muistot ovat juuri tähän elämäntilanteeseeni sopivassa paikassa, kukkien ym. muiden tavaroiden alla, hankalasti esille otettavissa ;).

Suloisia kuvia, ainakin minusta :).