Kevättä rinnassa

Kissojen aika näin kevään koittaessa kuluu suurimmaksi osin joko unien maalimassa tai ikkunalla lintuja toljottaessa. Tai ainakin Pörri näin tuumaa..

Pörristä on huomattavasti vaikeampi ottaa kuvia, koska Pörri kun on väritykseltään mustavalkoinen niin poikeliini yleensä näyttää valokuvissa aina samalta. Siitä syystä Minttu taitaa esiintyä postauksissa useammin... tämä ei siis johdu siitä, että Minttu olisi minulle rakkaampi. Pörri on ensimmäinen kissani eikä tämä asema tule katoamaan koskaan (tämän tietävät kaikki kissojenomistajat.. ;)).

Mintulla oli eilen rankka päivä, koska Minttu näki ensimmäistä kertaa Otso-serkkunsa. Otsohan on siis siskoni parivuotias poikakissa, joka tuli siskolleni ja hänen avokilleen Mikkelin eläinsuojeluyhdistyksestä Mesystä (http://www.mesy.fi/) noin kuukausi takaperin. Kissat pääsivät tutustumaan toisiinsa useamman tunnin ajaksi ja ilmeisesti tämä vierailu otti koville, koska Minttu on tänään nukkunut melkein koko päivän putkeen.

Sunnuntaitouhuja

Tänään olikin sitten pitkästä aikaa tehokas päivä: sunnuntai on mennyt siivotessa ja sisustustaulua väsätessä. Vaikka aikaa sitten postasinkin, että täydellinen sisustustaulu makuuhuoneeseen syntyisi Marimekon kankaasta, ehti mieleni muuttua, kun sain sovituspalan testattavaksi kotiin. Kankaan kuvio ei toiminut yhtään sisustukseni kanssa ja kuviointi oli aivan liian isokokoista. Viime viikonloppuna käväisin nopsaan Vallilan liikkeessä vilkaisemassa, josko sieltä sattuisi löytymään sopivaa minua miellyttävää kangasta. Ja löytyihän sieltä, nimittäin Vallilan Makeba-kangas. Itseasiassa makuuhuoneemme vihreät kesäverhot ovat kyseistä kangasta ja vaikka sama kangas esiintyy useampaan kertaa makkarissa, näyttää kuviointi silti ihan erilaiselta verhossa ja taulussa.

Ennen hommiin ryhtymistä piti kangas silittää ja kissat ottivat silityslaudan uudeksi kiipeilypuukseen.

Taulun teko ei ollutkaan vaikeaa, koska asiantunteva siskoni oli opastanut meidät taulunteon saloihin. Hommasta ei aluksi meinannut tulla mitään, koska Minttu oli innokkaana osallistumassa keskittymistä vaativaan tehtävään. Saimme loppujen lopuksi viritettyä taulun seinälle asti ja olen todella tyytyväinen siihen. Onnistunut valinta, vai mitä sanotte?!

Tässä makuuhuoneen muuta värimaailmaa..

... ja tässä vielä taulu kokonaisuudessaan.

Kissojen melkein tuhoama pöytälamppukin on löytänyt paikkansa makuuhuoneesta, jonne se sopii miltei paremmin kuin olohuoneeseen.

Silmälasi- ja kissajuttua

Hankin siis viikko sitten uudet silmälasit ja olen totutellut niihin nyt viikonpäivät. Voin sanoa, että uudet lasisini miellyttävät minua todella ja tuntuvat niiltä ainoilta ja oikeilta, parhaimmilta pokilta ikinä (vähän pitää hehkuttaa.. ;)). Olen jostain syystä aina ajatellut, että silmälasien pitää olla rouheat ja särmikkäät, koska olen välillä persoonaltanikin aika särmikäs (voikohan noin sanoa..). Joka tapauksessa nyt vasta olen tajunnut, että jos on persoonaltaan näkyvä ja huomiotaherättävä tyyppi, niin eihän sitä persoonaa ole pakko esimerkiksi silmälaseilla korostaa. Ja varsinkin kun olen aina inhonnut enemmän tai vähemmän silmälaseja.. Olen siis näihin laseihin tosi tyytyväinen ja olen yrittänyt työstää ajatusta siitä, että voisin täysin hyväksyä ulkonäköni ja itseni myös silmälasien kanssa. Nyt, ehkä ensimmäistä kertaa, voin sanoa, että alan olla sinut näiden rillien kanssa. Ehkä jotkut saattavat ajatella, että my god tehdä nyt noin iso juttu silmälaseista, mutta minulle silmälasini ovat jotenkin aina olleet aika arka paikka.

Yritin häivyttää taustaa, ettei kukaan hoksaa, missä olen kännykkäkameralla itsestäni kuvia räpsinyt. Kukaanhan ei varmaan tajua, että vieressäni on vino pino vihreitä mappeja.. Missäköhän on tuollaisia mappeja, olisko työpaikalla... ei, ei ;).


Eilen käväisin kaupungilla ennen kissavahtikeikkaani ja reissullani satuin näkemään aivan ihanan kissapaidan erään suloisen pikkukaupan ulkopuolella. Kyseessä on aivan ihana trikoopaita ihanalla logolla. Katsokaa ja ihastukaa. Paita on Taikatuun (www.taikatuu.net) tuotantoa ja on ihan ihana ihana ihana. Oon ihan hullu kissanainen!

Kun lamppu oli vielä ehjänä..

Vilkaisin kännykän kameralla ottamiani kuvia ja yllätyksekseni huomasin,että olin ottanut kissoista kuvia hyllyllä temppuilemassa ennen lampun tippumista lattialle. Kun näitä kuvia sitten katselee, niin en kyllä yhtään ihmettele, että lampulle kävi miten kävi. Toisaalta kyllä nuo kissit tiesivät, ettei sinne hyllylle saa mennä.. Aika hassua, mutta lampun tippumisen ja mamman suuttumisen jälkeen ei kissejä ole myöskään hyllyn päällä näkynyt. Kylläkin kissojen suosikkikukka vaihtoi myös paikkaa, joten enää ei ole edes mitään syytäkään kiivetä hyllyn päälle. Kissojen ei enää tarvitse kiiveskellä minnekään korkealle, jotta pääsisivät kukkaa rouskuttelemaan. Nykyään tämä namikukka on ihan ikkunalaudalla.

Kuvista kyllä huomaa, kuka meidän taloudessa opettaa tuhmia tapoja Mintulle. Pörri on kylläkin kovin kiltti kissa, mutta kyllähän jokaiselta kissalta joitain tuhmia tapoja löytyy. Minttu sitten matkii ihan kaikki Pörrin tuhmat tavat ja kyllähän se itsekin kaikkia älyttömyyksiä keksii.
Ei tule tylsäksi elämä kissojen kanssa..

Suosikkituotteet top 5

Tässä kunnon hömppäpläjäys harmaaseen maanantaihin:

Olen pitkään jahkaillut, mikä ero on kalliimmalla ja edullisemmalla kosmetiikalla, kannattaako kalliimpiin tuotteisiin sijoittaa ja saako niillä aikaan paremman lopputuloksen kuin edullisemmilla tuotteilla. Mietinnöissäni en ole päässyt muuhun lopputulokseen kuin siihen, että elämäni on hieman helpompaa ja kivempaa, kun saan käyttää tuotteita, joihin olen täysin tyytyväinen. Täydellistä tuotetta ei siis tarvitse enää etsiä ja saan täydellisen tuotteen löytämisestä tietynlaisen pienen mielenrauhan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki kosmetiikkatuotteeni olisivat kalliita tai että sijoittaisin vain kalliisiin tuotteisiin. Tykkään kyllä satsata päivittäin käyttämiini tuotteisiin, mutta merkillä ei niinkään ole väliä, kunhan tuote vain toimii. Olen kokeillut kaikenmaailman kosmetiikkatuotteita laidasta laitaan, muun muassa valokyniä on tullut kokeiltua melkein kaikilta yleisimmiltä kosmetiikkapuljuilta ja ripsivärejä olen tullut kokeiltua kymmeniä... hmmm. Näiden kokeilujen kautta olen löytänyt ihan vahingossa tuotteet, jotka sopivat minulle täydellisesti.

TOP5:

Kaikkien aikojen paras ripsiväri:
Clinique: High definition lashes.
- Ripsiväri ei tahmaa yhtään, vaikka tahraaminen on yleensä ollut suurin ongelmani risivärien kanssa. Parasta ripsarissa on se, että ripset näyttävät samalta aamusta iltaan eli tuote siis kestää jopa 12 tuntia ripsissä, ilman että väri katoaisi tai varisisi poskille päivän mittaan. Kaikenlisäksi ripsiväri ei ole vedenkestävä eikä siltikään sotke eikä tahmaa. Tämä tuote on mahtava.

Paras tuote tummiin silmänalusiin ikinä:
Clinique: All about eyes concealer
-Silmänaluseni ovat todella tummat aamuisin, joten peittävyys on tämän tuotteen ehdottomasti tärkein ominaisuus. Peittoaine ei myöskään kuivata silmänalusia ja on hyvin huomaamaton (=ei mene ilmeryppyihin ;)). Arkiaamun pelastaja kustantaa muistaakseni huikeat 20e.

Paras luomivärin sävy:
Chanel Soft Touch Eyeshadow: Berry
- Tykkään käyttää violettia luomiväriä, koska omistan voimakkaasti silmiä pienentävät silmälasit. Silmäni ovat ruskeat, joten violetti väri on ollut käytössä jo vuosia sekä arki- että juhlameikissä. En kuitenkaan meikkaa silmiäni vahvasti vaan häivytän violetin vaaleanpunaisella luomivärillä, joten violetti luomiväri ei näy kovinkaan vahvana arkimeikissäni. Chanelin luomivärin muita plussapuolia ovat sen hyvä koostumus: luomiväri ei varise laisinkaan.

Kätevä kulmien värjäysväri:
Make up store: Tri Brown Color
- Tämä on jo vuosia kuulunut vakiokalustooni enkä edelleenkään koe syytä vaihtaa tätä huippuhyvää tuotetta johonkin toiseen. Kolmesta väristä sekoitetaan itselle sopiva väri ja kulmaväriä on tosi helppo levittää kulmille. Kulmat onnistuvat aina ja tällä saa nopeasti ja helposti ryhtiä katseeseen. Kulmaväri myös kestää koko päivän sekä kestää myös vesisateen (testattu on).

"Neitimäinen" ja piristävä poskipuna:
Chanel Powder Blush: Caprice
- Hento pinkkiin taittuva poskipuna sopii hyvin arkimeikkiini, koska taidan edelleenkin olla aika tyttömäisen näköinenkin (vaikka 30-vuotispäivään on.. nopeasti laskettuna 9 kuukautta ;)). Chanelin poskipuna on todella riittoisa ja sama rasia on ollut käytössäni jo varmaan kolme vuotta(eihän poskipunat mene pilalle?!). Värinä hempeän helmiäinen vaaleanpunainen ja meitsi tykkää.

Näiden hömppistuotteiden avulla arkirutiinini sujuvat hieman jouhevammin. Eihän minulla menekään aamuisin kuin 1,5 tuntia päästä töihin.. ;).

Kissit hattuhyllyllä

Kissit käväisivät tänään hattuhyllyllä ja ilmeet ovat alla myös sen mukaiset. Pörri sai luvan päästä ensin korkeuksiin touhuamaan, minkä jälkeen Minttu tietenkin halusi seurata Pörriä. Minttu kiertelikin naulakkoa pitkän tovin ja maukui äänekkäästi: mau, minäkin haluan tuonne missä Pörrikin. Minttu pörräsi hattuhyllyn korissa niin, etten päässyt kamerallani kunnolla edes tarkentamaan.

Päivän mieluisin yllätys odotti kuitenkin minua, kun saavuin töistä kotiin. Kissat olivat järjestäneet minulle yllätyksen:

Suosikkilamppuni oli tiputettu lattialle kirjahyllyn päältä! Kaikenlisäksi tämä oli vielä toinen kerta, kun kissa on tämän saman lampun lattialle tiputtanut. Ensimmäisellä kerralla ei lampulle onneksi tapahtunut mitään ja asialla oli tällöin Pörri, mutta tällä kertaa varjostin oli revennyt rumasti... Ja voin vaikka vannoa, että Minttu on ollut asialla...murrr. Kissat vain yrittävät katsoa muualle aivan kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan.

Painijapuvusta eroon!

Minttu on joutunut leikkauksen jäljiltä varomaan massuaan ja eihän elämästä tullut yhtään mitään, jos olisi joutunut olemaan tötterö päässä 10(!!) päivää. Varsinkin, kun kotona on kattoon asti yltävä kiipeilypuu, niin tötterön kanssa eläminen olisi voinut olla jopa vaarallista.

Kehittelimme Mintulle puvun, joka pitäisi leikkausarvet suojassa ja antaisi niiden parantua rauhassa. Leikkasimme sukkahousuista sopivan palan, johon leikkasimme pääaukon sekä tietenkin aukot tassuille.

Minttu olikin sukkahousut päällään hieman rassukan näköinen, koska ei päässyt nuolemaan itseään sukkahousujen peittämältä alueelta. Raasu yrittikin nuolla puvun läpi turkkiaan niin epätoivoisesti, että nyt Mintun nenän iho on rikki liiallisesta nuolemisesta.

Mintun ollessa toipilaana myös Pörri otti rennosti. Pörri taisikin tajutakin, että Mintulla ei kaikki ollut ihan kunnossa ja jätti hienosti pikku-mirrin rauhaan. Minttu vapautettiin tänään aamulla painijapuvustaan ja heti aamusta alkoivat myös mirrien hurjat leikit.

Tällä hetkellä odottelemme kärsimättömästi lähetystä Englannista. Tilasin nimittäin lemmikkieläinnettikaupasta Zooplussasta http://www.zooplus.com/ isot kasat märkäruokaa, kissanhiekkaa sekä patteriin kiinnitettävän kissojen pötköttämistason. Kissien ruoka Zooplussan kautta tilattuna on huomattavasti edullisempaa ja erityisen innokkaasti odotan näkeväni tuon pötkötyspedin. Olen nimittäin kuullut kyseisestä pedistä kissojen harrastajilta pelkästään hyvää ja kuulemma kyseinen peti on monen kissan suuressa suosiossa. Erityisen hyvää Zooplussan kautta tilaamisessa on se,että toimitus tapahtuu DHL:llä sekä toimitus on ilmainen, jos tilaus ylittää muistaakseni 60 euron rajan. Harmillista tässä on ollut se, että en jaksaisi millään odottaa lähetyksen saapumista ja paketti on ollut matkalla jo viisi päivää! Mutta eikö kissapeti olekin hieno?!

Lämpöistä lampaanvillaa ja angoraa

Uuuh.. pitäisi yrittää pihtailla rahan kanssa, mutta saahan sitä haaveilla. Parisen kuukautta sitten kyttäsin Tiger of Swedenin nettisivuilla alennuksessa ollutta lepakkohihaista ihanuutta.. Nyt löysin sen taas uudelleen ja taas se näytti niin ihanalta ja pehmeältä. Ehkä mun päässä jyllää vaan ajatus lampaanvillan ja angoran tuomasta pehmeydestä.

Eikö tuollaisia ihanuuksia olekin kuitenkin vaikea vastustaa. Ehkä vain pitäisi ajatella, että kohta on kevät eikä noin lämpimiä vaatteita enää taida tarvita.. Tai sitten vain ajattelen uusia silmälasejani (+ kaupanpäällisiksi tulevia aurinkolaseja).. Pitäisi vain yrittää ajatella, että kaikkea ei voi saada.. vai miten se nyt olikaan, ehdin jo unohtaa ;).

Silmälasikompleksi

Kevät on usein sitä aikaa, että helposti tympiintyy siihen, miltä näyttää. En tiedä, olenko ainoa, jolle näin käy, mutta varsinkin silmälasikompleksini usein kasvaa kevään kynnyksellä.

Edelliset lasini ovat vuoden vanhat ja jo nyt katson uusia pokia. Kävin tänään optikkoliikkeessä vilkuilemassa ja nyt mulla on yhdet pokat kotona sovitettavana. Pitänee nyt miettiä tarkkaan, että mistä olen valmis luopumaan ja mistä en, jos uudet lasit hankin :).

Vuosia pokani ovat olleet muovisia ja oikeastaan samantyyppisiä. Nyt, kun vaihteeksi kompleksini silmälaseja kohtaan on aktivoitunut, haluaisin kokeilla hengettömiä pokia ensimmäistä kertaa ikinä. Kuitenkin hengettömät maksavat aika lailla enemmän, kuin normaalit pokat... Tässä suosikkipokani, jotka ovat Skaga-merkkiset.

Kissoista sen verran,että Minttu ja Pörri ovat saaneet serkun: Erkki-poika kotiutui eilen siskoni ja hänen avokkinsa kerrostalokotiin. Erkistäkin voipi tulla tänne juttua, kunhan pääsen itsekin tutustumaan Erkkiin lähemmin ja seuraamaan, kuinka pörröpoika on siskolleni kotiutunut. Erkkiä muuten ei siskoni mukaan saa missään nimessä kutsua Ereksi tai Ertsaksi... Sisko on vähän outo ;).

Kuinka tärkeää on kuluttaminen?

Ikuinen hamstraaminen tuntuu olevan ikuinen vaivani. Olen monesti miettinyt sitä, tulevatko kulutustottumukset lapsuudenkodista ja opitaanko jo lapsena tietynlaiset kulutustottumukset joita helposti toteuttaa läpi elämän. Voisi siis ajatella, että kulutustottumukset olisivat koko elämän kestävä oppimisprosessi. Koska mietin paljon omia kulutustottumuksiani, koen myös omien kulutustottumuksien liiallisen ajattelun hieman ahdistavana. Toisin sanoen, kun mietin jotain tiettyä asiaa usein ja tässä tilanteessa kulutustottumuksiani, kasvatan joistain pienistä asioista helposti ongelmia. Voisinhan vain elellä päivästä toiseen ajatellen että mitäs pienistä.. Kannan kuitenkin huolta tulevaisuudesta ja samalla siis kulutustavoistani, jotka vaikuttavat ympäristööni. Jos ihmiset oppisivat kuluttamaan järkevämmin eli ostaisivat pelkästään sitä, mitä oikeasti tarvitsisivat, ei tulevaisuutta ja maailman tilaa tarvitsisi murehtia niin paljon etukäteen.

Haluan yrittää ottaa ympäristön huomioon kuluttaessani. Toisaalta pystyykö kukaan elämään ilman, että kuluttaisi yhtään mitään.. Missä se raja menee, että kulutat järkevästi ja mikä on sitten ei-niin-järkevää kulutusta. Ehkä jokainen joutuu itse sen kohdallaan päättämään, kun samalla miettii, mikä on tarpeellista sekä välttämätöntä omaa elämää ajatellen ja mikä ei. Ja jos tätä ei vielä tarpeeksi paljon ole vielä ajatellut, niin voihan sitä ryhtyä miettimään sitä, miten esimerksiksi kosmetiikkatuotteet on pakattu ja kuinka paljon pakkausjätettä syntyy esimerkiksi jokaisesta käyttämästään kosteusvoideputelosta.

Koin melko lohdulliseksi jutun, jonka luin Helsingin Sanomista. Kirjailija-toimittaja John Naishin mukaan tämä tunne jatkuvasta hamstraamisesta on jäänne muinaisilta esi-isiltämme. Olenkin itse miettinyt sitä, olenko kasvanut tähän hamstraamisen tunteeseen. Jatkuvan hankkimisen ja kuluttamisen ei siis pitäisi olla välttämätöntä ja olisi hyvä sisäistää, että vähemmälläkin tulee toimeen. Tottakai tuo on aiemminkin tullut tiedostettua, mutta usein se vaan iskee ristiriidan muodossa, kun on hankkinut jotain, mikä ei välttämättä ole elintärkeää. Ehkä olen liian kriittinen oman kulutukseni kanssa ja otan siitä liikaa stressiä... Kuitenkin olisi ehkä ihan hyvä, että ihmiset todella jäisivät miettimään suhdettaan kulutukseen. Olen aina kantanut vähemmän ja enemmän huolta kulutuksestani. Kuitenkin nyt, kun olen useamman vuoden ajan lukenut niin sanottuja muotiblogeja, on useissa blogeissa esiintyvä huoleton kulutus alkanut vaivata mieltäni. En voi ymmärtää, miksi aina pitää ostaa uutta. Tottakai minäkin ostan, mutta käyn yleensä mielessäni tietynlaisen prosessin ennen ostopäätöksen tekoa (tarvitsenko minä oikeasti tätä tuotetta ja onko minulla jo tällainen kotona... siis useimmille tuttua huttua). Viime aikoina olenkin tuuminut, että onko joidenkin muotiblogien sanoma se, että aina pitää olla jotain uutta. Ehkä vika onkin omassa päässäni: ehkä luen blogeja hieman liian kriittiseen sävyyn, sillä nehän on tarkoitettu viihteeksi. Mene ja tiedä..Mielestäni olisi kuitenkin jännittävää yrittää tutustua esimerkiksi omaan vaatekaappiinsa ja sen tuomiin mahdollisuuksiin kuin aina juosta kauppaan ostamaan jotain uutta, kun kriisi iskee... (hehee.. minähän en koskaan tee niin). Kuitenkin jokainen on tavalla tai toisella osa tätä kulutusyhteiskuntaa ja se kai siinä juuri oleellista onkin, miten sen tekee ja kuinka tarkkaan puntaroi haluja ja tarpeitaan.
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/03/luolamiehen_vaisto_ohjaa_kuluttajaa_587655.html?

Kevennyksenä Pörri ja Pörrin omat mietteet