Kuinka tärkeää on kuluttaminen?

Ikuinen hamstraaminen tuntuu olevan ikuinen vaivani. Olen monesti miettinyt sitä, tulevatko kulutustottumukset lapsuudenkodista ja opitaanko jo lapsena tietynlaiset kulutustottumukset joita helposti toteuttaa läpi elämän. Voisi siis ajatella, että kulutustottumukset olisivat koko elämän kestävä oppimisprosessi. Koska mietin paljon omia kulutustottumuksiani, koen myös omien kulutustottumuksien liiallisen ajattelun hieman ahdistavana. Toisin sanoen, kun mietin jotain tiettyä asiaa usein ja tässä tilanteessa kulutustottumuksiani, kasvatan joistain pienistä asioista helposti ongelmia. Voisinhan vain elellä päivästä toiseen ajatellen että mitäs pienistä.. Kannan kuitenkin huolta tulevaisuudesta ja samalla siis kulutustavoistani, jotka vaikuttavat ympäristööni. Jos ihmiset oppisivat kuluttamaan järkevämmin eli ostaisivat pelkästään sitä, mitä oikeasti tarvitsisivat, ei tulevaisuutta ja maailman tilaa tarvitsisi murehtia niin paljon etukäteen.

Haluan yrittää ottaa ympäristön huomioon kuluttaessani. Toisaalta pystyykö kukaan elämään ilman, että kuluttaisi yhtään mitään.. Missä se raja menee, että kulutat järkevästi ja mikä on sitten ei-niin-järkevää kulutusta. Ehkä jokainen joutuu itse sen kohdallaan päättämään, kun samalla miettii, mikä on tarpeellista sekä välttämätöntä omaa elämää ajatellen ja mikä ei. Ja jos tätä ei vielä tarpeeksi paljon ole vielä ajatellut, niin voihan sitä ryhtyä miettimään sitä, miten esimerksiksi kosmetiikkatuotteet on pakattu ja kuinka paljon pakkausjätettä syntyy esimerkiksi jokaisesta käyttämästään kosteusvoideputelosta.

Koin melko lohdulliseksi jutun, jonka luin Helsingin Sanomista. Kirjailija-toimittaja John Naishin mukaan tämä tunne jatkuvasta hamstraamisesta on jäänne muinaisilta esi-isiltämme. Olenkin itse miettinyt sitä, olenko kasvanut tähän hamstraamisen tunteeseen. Jatkuvan hankkimisen ja kuluttamisen ei siis pitäisi olla välttämätöntä ja olisi hyvä sisäistää, että vähemmälläkin tulee toimeen. Tottakai tuo on aiemminkin tullut tiedostettua, mutta usein se vaan iskee ristiriidan muodossa, kun on hankkinut jotain, mikä ei välttämättä ole elintärkeää. Ehkä olen liian kriittinen oman kulutukseni kanssa ja otan siitä liikaa stressiä... Kuitenkin olisi ehkä ihan hyvä, että ihmiset todella jäisivät miettimään suhdettaan kulutukseen. Olen aina kantanut vähemmän ja enemmän huolta kulutuksestani. Kuitenkin nyt, kun olen useamman vuoden ajan lukenut niin sanottuja muotiblogeja, on useissa blogeissa esiintyvä huoleton kulutus alkanut vaivata mieltäni. En voi ymmärtää, miksi aina pitää ostaa uutta. Tottakai minäkin ostan, mutta käyn yleensä mielessäni tietynlaisen prosessin ennen ostopäätöksen tekoa (tarvitsenko minä oikeasti tätä tuotetta ja onko minulla jo tällainen kotona... siis useimmille tuttua huttua). Viime aikoina olenkin tuuminut, että onko joidenkin muotiblogien sanoma se, että aina pitää olla jotain uutta. Ehkä vika onkin omassa päässäni: ehkä luen blogeja hieman liian kriittiseen sävyyn, sillä nehän on tarkoitettu viihteeksi. Mene ja tiedä..Mielestäni olisi kuitenkin jännittävää yrittää tutustua esimerkiksi omaan vaatekaappiinsa ja sen tuomiin mahdollisuuksiin kuin aina juosta kauppaan ostamaan jotain uutta, kun kriisi iskee... (hehee.. minähän en koskaan tee niin). Kuitenkin jokainen on tavalla tai toisella osa tätä kulutusyhteiskuntaa ja se kai siinä juuri oleellista onkin, miten sen tekee ja kuinka tarkkaan puntaroi haluja ja tarpeitaan.
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/03/luolamiehen_vaisto_ohjaa_kuluttajaa_587655.html?

Kevennyksenä Pörri ja Pörrin omat mietteet