Työkengät - ensi askel aikuisuuteen

Minua on monesti mietityttänyt niinkin hassu asia, kuin työkengät. Alunperin käytin töissä Schollin sandaaleja, koska ne ovat ensinnäkin ihan hauskan näköiset ja toisekseen ns.terveyskengät (inhoan sitä sanaa... varmasti saksalaisten keksimä nimitys). Kuitenkin mitä ns.aikuisempaan työympäristöön olen siirtynyt, sitä enemmän mulle on tullut mieleen,että myös työkenkien tulisi olla fiksun näköiset. Alkuvaiheessa käytin ulkokenkiä myös sisällä, jotka tietenkin aina sointuivat sopivasti muuhun asuuni. Kuitenkin mitä pitempään toimistohommia olen sisätiloissa pakertanut, sitä mukavuudenhaluisammaksi sitä on kenkien suhteen tullut. Toisin sanoen talvikengät kuumottavat ja saappaat ahdistavat jalassa jne. Nyt olen siis täysin siirtynyt aikuisten maailmaan, sillä omistan kahdet korolliset ja naiselliset klip-klop-kengät, joita töissä käytän. Terveyssandaaleja en enää käytä oikeastaan ollenkaan ;). Ostin muutama kuukausi sitten laadukkaat kävelykengät ihan töissä käytettäviksi. Sattumalta sain käsiini myös toiset samantyyppiset kengät, jotka sopivat myös työympäristöön. Olenkohan maailmassa ainoa ihminen, joka miettii, millaisia kenkiä on toimistossa sopiva ja hyvä pitää...

Joka tapauksessa olen tullut siihen lopputulokseen,että on myös hyvä käyttää sisäkenkiä, koska muuten jalat hikeentyvät ja muhivat talvikengissä, saappaissa tms. koko työpäivän ja sitäpaitsi harvemmin nyt kuitenkaan esim.korolliset saappaat ovat niin hyvin muotoillut,että niitä koko päivän jaksaisi jalassa pitää. Tai ainakin niin minä sen ajattelen.. Ehkä myös tähän vaikuttaa se,että olen perinyt kasvavan vaivaisenluun äidiltäni, minkä takia joudun miettimään aika tarkkaan, millaisia kenkiä minun kannattaa käyttää. Nyt kun noita kenkiä näin kuvista katselen, niin nehän ovat melkein identtiset... :).

Mutta tähän loppui jorinat työkengistä. Viikonlopuksi olen menossa Helsinkiin kuukauden vanhaa kummipoikaani tapaamaan. Tämä on ensimmäinen tapaamisemme, mikä on ainakin minusta aika jänskää. En sitten Norpasta tiedä, mitä hän ajattelee (tuskin kyllä ajattelee yhtään mitään muuta kuin ruokaa ja nukkumista...). Tuntuukin vähän hassulta olla pitkästä aikaa erossa kissuleista. Tämä onkin sitten Mintun ensimmäinen kerta, kun Minttu lähtee yökylään ilman tuttuja ihmisiä, nimittäin M&P menevät siskoni luo viikonlopuksi. Onneksi rohkea Pörselmi lähtee mukaan, ettei Mintun tarvitse ihan peloissaan olla. Kiva on sitten kuulla, mitä Pörselmi ja Minttuli ovat vierailun aikana keksineet ;).

Repsahdus osa 2

Otsikko on ehkä hieman harhaanjohtava, koska en ole repsahtanut uudelleen eilisen jälkeen. Ihana In Wearin neule on siis väriltään musta ja laskeutuu ihanasti. Kuvasta voi yrittää tihrustaa paidan yksityiskohtia..good luck :).

Minttu poseeraa kiipeilypuusta

Repsahdus

Ostolakko ei sitten pitänyt ihan loppuun asti ja repsahdin kolmea päivää ennen maaliskuun alkua. Törmäsin alkuviikosta silkistä ja villasta tehtyyn ihanuuteen. Mulla ei olekaan ollut ennen näin ylellistä neuletta, joka vielä kaiken lisäksi tuntuu ihoa vasten aivan ihanalta. En tietenkään voinut ohittaa tätä aarretta, koska se oli 30%:n alennuksessa. Mietiskelin neuleen ostamista useamman päivän ajan sekä ostolakon tärkeyttä ja siinä pitäytymistä. Tulin loppujen lopuksi siihen lopputulokseen,että ehkä tämän ostolakon perimmäisenä syynä olikin pyrkimys vähentää kuluttamistani lopullisesti eikä tarkoituksena ollut niinkään ostostelun lopettaminen yhden kuukauden ajaksi.Siinä mielessä en koe syyllisyyttä siitä,että lakkoni ei pitänyt loppuun asti. Myös hyvän ostoksen tekeminen ilahduttaa suuresti, koska tällöin voi jo ostovaiheessa tietää, että tästä ihanasta vaatekappaleesta on iloa vuosiksi eteenpäin. Olenkin nyt tyytyväinen siihen, että koen vaatekaappini tällä hetkellä sellaiseksi, etten kaipaa mitään tiettyä täydennystä.

Takaisin löytämääni ihanuuteen: Kävin ihan huvikseni vilkaisemassa samaa tuotetta nettikaupasta ja siellähän kyseistä tuotetta myytiin reiluun 30 euron hintaan. Onneksi kokoja ei ollut enää jäljellä, joten hyvä mieli jäi siinäkin mielessä ostoksestani. Rakastan hyviä materiaaleja erityisesti yläosissa, koska inhoan vaatteita, jotka kinnaavat ja joita tarvitsee koko työpäivän ajan kiskoa alaspäin. Pitkään luulin,että kaikki vaatteet ovat sellaisia, joita pitää koko päivän jotenkin nostella ja asetella päälle. Nyt olen tajunnut,että hyvästä materiaalista tehdyt vaatekappaleet voivat näyttää hyvältä koko päivän. Vaatteissa oikeasti on suuria eroja ja olen oikeastaan jo tehnyt sen periaatepäätöksen, etten osta enää H&M:lta, Vero Modasta tms. vaatteita kuin vain joitain ihan perusjuttuja. Toisaalta en aio menettää järkeäni vaatehankintojen suhteen, sillä tärkeintähän tässä on se, että vaate on kestävä ja tehty hyvästä materiaalista. Kyllähän Hennesinkin perustrikoot voivat kestää vuosikausia, koska kuten monet tietävät, löytyyhän sieltäkin joskus helmiä. Mutta on se kyllä ihan eri juttu, kun vaatteen laadukkaan materiaalin voi itse tuntea ja huomata pitkin päivää sitä käyttäessään.

Poimin ihanuudestani kuvan In Wearin nettisivuilta, joilla neule ei kylläkään näytä läheskään yhtä kauniilta kuin mitä se luonnossa on. Nuo rypytetyt kaula-aukot ovat jotenkin aivan ihania, jotka myös sopivat tällaisille ei-niin-rintaville yksilöille. Voin yrittää räpsiä tänään kuvia neuleesta, jos ehdin kotia valoisan aikaan.

Ekologista hiustenhoitoa

Pitkästä aikaa muutakin kuin vain kissijuttua, vaikka onhan nuo kissit aika oleellinen osa mun elämää vessatyhjennyksineen, leikkitouhuineen ja kalliine eläinkauppavierailuineen. Mintun kiima on onneksi ohi, joten elämä on aikalailla rauhallisempaa. Mintusta on taas tullut sylikissa, kun eihän sitä kiiman aikana tietenkään tee äipän sylissä mieli istua, vaan ihan jossain muualla. Mutta se siitä..

Tässä tulee siis juttua hiuksista, saapi skipata jos on tylsää... Hih. Pitemmän aikaa olen etsiskellyt täydellistä shampoota ja hoitoainetta hiuksilleni ja kun kerran hiuvärini ei sisällä synteettisiä väriaineita vaan on pelkästään kasveilla tuotettua, niin mulle on myös tärkeää, että hiusten hoitotuotteetkaan eivät sisällä synteettisiä aineita. Sen muuten sanon, että kasvivärit toimivat triljoona kertaa paremmin kuin normaalit kaiken maailman myrkkyjä sisältävät värit ja olen miltei varma, etten ikinä tulee palaamaan synteettisiin väreihin.

Kasvivärien puolestapuhujana voin keksiä useitakin syitä, miksi en tule palaamaan synteettisten väriaineiden käyttäjäksi (Kuvan oli tarkoitus demonstroida hiusten väriä, mutta väristä ei taida saada mitään selvää...). Paras ominaisuus kasviväritouhussa on luonnollisuus. Juurikasvu on todella luonnollisen näköistä (sitä ei oikeastaan ole laisinkaan) ja juurikasvun kanssa todellakin pystyy elämään jonkin aikaa, toisin kuin synteettisillä väreillä värjätessä (juurikasvu oli ainakin mulle täyttä tuskaa...). Hiukset ja päänahka voivat myös todella hyvin, koska hiuksiin ja päänahkaan ei tungeta kaikenmaailman myrkkyjä ja voin värjäyttää hiuksiani aivan huoletta kuinka usein vain, koska ikinä ei tarvitse pelätä myrkkyjä, joita päänahkaani hiusten värjäysten takia imeytyy. Ehdottomasti siis suosittelen. Helsingistä ainakin voi useampia ekologisia kampaamoja löytää ja onhan meillä onneksi täällä Jyväskylässä omamme eli hiushuone Korento.

Ensimmäinen kokeiluni oli Dr Hauschkan normaaleille ja rasvisille hiuksille tarkoitettu shampoo Krassi-sitruuna. Tämä oli kuitenkin pienoinen pettymys, koska hiukseni jäivät likaisiksi eivätkä pysyneet puhtaana yhtä päivää pitempään. Seuraava ekologinen kokeiluni oli Korreksen shampoo ja hoitoaine värjätyille hiuksille, jossa vaikuttavina aineina ovat auringonkukka ja F-vitamiini sekä hoitoaineessa silkkimaito(nämä olivat muuten suoria käännöksiä.. ;)). Näiden kanssa oli täsmälleen sama ongelma, hiukseni eivät pysyneet puhtaina ja jouduin palaamaan synteettisiä ainesosia sisältäviin tuotteisiin. Uusin hankintani on MOP-sarjaan kuuluva basil mint-shampoo, joka on erityisesti tehty rasvaisuuteen taipuville hiuksille ja hoitoaineena käytän kampaajani suosituksesta Dr Hauschkan jojoba-hoitoainetta. Voin vihdoin sanoa, että olen tyytyväinen! Shampoo puhdistaa hiukset ihanan puhtaiksi ja pitää ne myös riittävän kauan puhtaana. Shampoo tuoksuu ihanan raikkaalle basilikalle ja mainostekstin mukaan tuote on samalla myös syväpuhdistava. Hoitsikka taas pehmentää hiuspehkoni tehokkaan shampoon jäljiltä eikä jätä olkiani karkeiksi. Kampaajani suosittelikin yhdistämään nämä kaksi tuotetta, kun valitin hänelle, etteivät hiukseni pysy riittävän puhtaina. Kampurini siis osui oikeaan.

Etsiskelin netistä sivuja, joilla myytäisiin edullisesti MOP:n tuotteita ja törmäsin http://www.salonskincare.com/ sekä http://www.lookfantastic.com/ sivustoihin. Lookfantastic-sivuja on kehuttu hyvin toimiviksi ja olisikin kiinnostanut kovasti kokeilla jompaakumpaa sivustoa ja niiden toimivuutta. Kampaajani veti kuitenkin tällä kertaa pidemmän korren, koska MOP:n tuotteet olivat siellä tarjouksessa. Ensi kerralla kuitenkin taidan kokeille netitse tilaamista.

Vielä kuva ihanan ihanasta Pörselmistä. Pörsi-raukalla on massu sekaisin ja siitä syystä jouduttiin ostamaan apteekista maitohappobakteereja.P joutui koko eilisen päivän juoksemaan vähän väliä veskissä, kun massu oli niin rullalla. Kranttuna kissana ei P tietenkään suostunut koskemaan ruokaan, johon tätä jauhetta oli lisätty. Aamulla kuitenkin Pörrin kuppi oli tyhjänä,joten toivon kovasti,että P olisi maitohappobakteerijutskalla höystetyn ruoan syönyt.. veikkaan kyllä, että ruoka ja lääke päätyi ihan jonkun muun mahaan kuin Pörrin.

Pörri-paran oma rauha mennyttä..?

No ainakin tilapaisesti, sillä Pörri-paran oma rauha on viime päivinä ollut harvinaista herkkua. Minttu nimittäin seuraa Pörriä kaikkialle, minne P menee. Harvemmin P pystyy viettämään siis aikaa itsekseen, Pörrihän on jo sen verran vanhempi kissa, että oma rauha on sille tärkeää. Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, tunkee Minttu aina sinne missä Pörri on. Nyt oli vuorossa lämpötyyny. Oli vaikea sanoa, millaisia tunteita Pörrillä oikein on Minttua kohtaan, koska välillä P nuoli Minttua ja välillä sitten vuorossa oli pureminen.. Ehkä tunnetilat vaihtelevat, ehkä Pörri ei tiedä itsekään, mitä tästä nuoresta neidistä pitäisi ajatella. Varsinkin kun se huutaaaaaa.... Hiljaisuus on todellakin ollut viime päivinä musiikkia korville.

Kiimaista menoa

Meidän ihana suloinen pikku-Minttumme on jo kolme päivää huutanut yhtä menoa ja ollut aivan suunnattoman rasittava: Mintulle iski kiima päälle keskiviikkona. Siitä lähtien päivät ja yöt ovat olleet yhtä huutoa. Minttu ei olekaan enää suloinen ja ihana sylikissa, vaan Pörrin perässä juokseva kiimainen narttu. Myös Pörri on täysin kyllästynyt Minttuun ja Mintun touhuihin, P on nimittäin keksinyt myös keinot siihen, jolla Minttu saadaan hiljaiseksi: Pörsi muun muassa puristaa tassuillaan Mintun päätä niin, että Minttu ei ilmeisesti saa mourujaan ulos suustaan. Pörrin mustasukkaisuuskin on kadonnut, koska P saa paljon rapsutuksia ja kehuja päivittäin, kun taas pinna on Mintun kanssa todella kireällä. Pörsi on käyttänytynytkin todella nätisti ja ollut todella suloinen.. Olemme hieman julmia, kun annamme Pörsille herkkuja Mintun selän takana. Minttu on vaan kertakaikkiaan niin rasittava...

Kiima on nyt kestänyt neljä päivää ja yleensähän ne kestävät 5-10 päivää, joten vielä jonkin aikaa on pakko kestää tätä huutoa. Varasin Mintulle heti keskiviikkoaamusta leikkausajan eläinlääkärille, niin loppuu tämä huuto ikuisiksi ajoiksi. Oli se sen verran suuri järkytys, kun Minttu keskiviikkoaamuna huusi huutamistaan ja kiemurteli ja piehtaroi lattialla. Suosittelen muuten Viitaniemen eläinlääkäriasemaa, palvelu on siellä todella hyvää ja ystävällistä :).
Selvennykseksi tähän: viemme Mintun steriloitavaksi eläinlääkärille. Yleensä Mintun juttelemiset ovat tyyliin "i-iu", kun taas näin kiiman aikaan Minttu on huutanut. Huutaminen siis saa loppua ikuisiksi ajoiksi, i-iu:t saavat mielihyvin jatkua.


Minttu järjesti iloisen yllätyksen äipälleen, joka eilen sai niin tarpeekseen Mintun huutamisesta. Suljin Mintun pimeään makuuhuoneeseen noin tunniksi ja sen ajan Minttu siellä sitten huuteli huutamistaan, kunnes avasin oven neitiläiselle. Jo tässä vaiheessa tuli mieleeni, että onkohan neiti käynyt jättämässä meille jotain kivoja ylläreitä, kun hänet oli huoneeseen pitkäksi toviksi suljettu. En sitä sitten sen enempää ajatellut.. kunnes menimme illalla nukkumaan. Heitin sisustustyynyt sängyn päältä syrjään, kuten tavallista ja taittelin päiväpeitteen pois sängyn päältä ja sieltähän se iloinen yllätys löytyikin: kakkakikkareet nätisti päiväpeitolla tyynyjemme kohdalla. Onneksi kikkareet oli väännetty siihen niin nätisti, että ne siirtyivät päiväpeiton mukana eivätkä sotkeneet mitään muuta kuin päiväpeitteen... Mielestäni tuo ylläri oli aika ymmärrettävä, olinhan sulkenut neitiläisen yksin pimeään huoneeseen, joten siitä mielenosoituksena tulivat kakkakikkareet. Kumppanini ei kyllä ollut kanssani ihan samaa mieltä, toisaalta hän joutuu kestämään kissoja huomattavasti enemmän, koska tällä hetkellä on hän viettää suuremman osan ajastaan kotosalla kissojen kanssa.


Pörri on viime päivinä hakenut omaa rauhaa ja kehitellyt mitä erikoisempia paikkoja, joihin Minttu ei pääsisi. Kiipeilypuukaan ei enää toimi, sillä M puskee Pörsin paikalla ylimmälle tasolle ja on jo useampaan kertaan myös P:n sieltä tiputtanut..

Vihdoin P löysi oman rauhan hyllyn päältä.




Sekä Minttu että Pörri ovat kunnon hifistelijöitä. Minttu suosikkipaikallaan digiboksin päällä.

Lelussako kissanminttua?

Pörselmi pääsi tutustumaan uuteen leluunsa, johon oli hieman hierottu kissanminttua. Pikku-Minttu katsoi vieressä kummissaan, että mikäs tuolle Isolle Mustalle oikein tuli. Ehkä kissanminttu onkin aikuisten kissojen herkku..

Kissanmintunko näiden karvojen seasta maistan...?

Kesken hurjan leikin piti vähän selloakin soittaa...

Sisustusongelmia ja ratkaisuja

Nyt kun olen lupautunut pitämään taukoa vaatteiden ostamisessa, niin olen mietiskellyt ongelmakohtia sisustuksessa. Vaikka olen asunut omassa remontoidussa asunnossani jo 1,5 vuotta, en ole kaikille seinille ehtinyt hankkia tauluja. Olohuoneeseen olen kyllä tyytyväinen, mutta makuuhuoneen seinien tyhjyys häiritsee.

Makuuhuoneen koristetapettia vastapäätä oleva seinä ammottaa tyhjyyttään ja olen pitkään miettinyt, mitä seinälle voisi kehittää. Kauppojen sisustustaulut eivät kiinnosta minua laisinkaan, joten se vaihtoehto on jo alkuun poissuljettu. Toisaalta en myöskään haluaisi investoida tähän hankintaan paljoa ja kuitenkin haluaisin taulun tuovan huoneeseen persoonallisen silauksen. Melko helppo vaihtoehto olisi esimerkiksi Marimekon kankaasta tehty taulu. Marimekon uusimpiin suunnittelijoihin lukeutuvan Sanna Annukan kankaat miellyttävät minua todella paljon, mutta makuuhuoneeni värimaailma ja kyseiset kankaat eivät toimi, vaikka kuinka olen yrittänyt niiden värimaailmoista yhtäläisyyksiä löytää. Erityinen suosikkini näistä printeistä on nimeltään ihmemaa. Nuo värit ovat vaan niin mulle mieleiset, mutta ei voi mitään. Kun ei sovi, niin ei sovi...

Eilen kävin taas pitkästä aikaa netissä läpi kaikki Marimekon kankaat ja löysin vahingossa täydellisen:Kangas on nimeltään kumiseva ja se on painettu 1971. Kuvan muotokieli sopii täydellisesti yhteen muun muassa Vallilan sisustustyynyjeni kanssa, joissa on sattumalta myöskin kupolikattoisia kirkkoja. Miten iloinen olenkaan tästä löydöstä!! Ongelma alkaa olla siis pikkhiljaa ratkaistu.

Kun tätä tauluongelmaa mielessäni pyörittelin, tuli mieleeni, että voisin vilkaista viime kesän Kroatian reissulta sekä minun että ystäväni ottamia kuvia. Kun sitten näitä kuvia selailin, löytyi sieltä muutamia, jotka mielestäni olivat melko onnistuneita. Näissä yhdistyvät omat mukavat lomakokemukset sekä omaa esteettistä silmää hivelevät yksityiskohdat. Muutenkin kesäkuvia on ihana katsella, kun ulkona sataa lunta ja on kylmä, vaikkei talvessa tietenkään mitään vikaa ole.

Katselin kuvia ja muutamia suosikkejani parantelin kuvankäsittelyn avulla. Onneksi kuvankäsittelyohjelmat on keksitty :). Kuvien muokkaamisessa on kuitenkin omien kokemusteni perusteella se uhka, että ne alkavat pikkuhiljaa muistuttaa postikortteja... Toivottavasti nyt ei ole niin päässyt käymään. Tässä muutamia suosikkejani:

Kuva on Venetsian "gondoolikorjaamolta". Kuvasta tuli huomattavasti kauniimpi mustavalkoisena, koska paidattomat miehet nousevat liiaksi esille, kun kuvaa katsoo värikuvana. Mustavalkoisena se on paljon ajattomampi.

Myös tämä kuva näytti värillisenä "likaiselta" Kuvassa kuitenkin hieman häiritsee etualalla moottorissa lukeva Yamaha ;).

Kuva on Kroatian pikkukylästä, jonka nimeä en enää muista. Aurinko on laskemassa, mutta valoa on kuvassa kuitenkin riittävästi, jotta yksityiskohtien erottaminen on mahdollista. Tämä on mielestäni todella kaunis kuva ja erityisesti pidän sen yksityiskohdista (kuten laivan ruosteinen keula). Kuva on ehkä hieman liian tumma, mutta silti kaunis.

Tämä on ehkä suosikkini kaikista. Aiempien kuvien kohdalla kirjoitin likaisista yksityiskohdista, tämän kuvan kohdalla juuri nuo ns. likaiset yksityiskohdat sopivat mielestäni täydellisesti tähän ja tekevät siitä juuri niin erityisen. Jouduin rajaamaan kuvan uudelleen, koska alunperin kadulla oli joukko mummoja uimalelut kainalossaan.. Mummot eivät ehkä ihan sopineet siihen ideaan, mikä minulla oli tästä valokuvasta mielessä.

Aion ripustaa nämä kuvat makuuhuoneeseen kangastaulun viereen, kunhan saan ne kaikki kehystettyä. Olen vasta hankkinut kolme valokuvakehystä ja kuvia taitaa yhteensä olla noin parisenkymmentä. Taisin innostua tuosta kuvankäsittelystä hieman liikaa..

Ja sitten hieman kissa-asiaa: Olin eilen kissanäyttelyssä! En ole kiinnostunut kissanäyttelyistä arviointimielessä vaan koska tykkään kissoista todella paljon ja käyn siksi siis mielelläni näyttelyissä. Tietenkin törmäsin eilenkin vaikka kuinka moneen karvaiseen hurmuriin, jotka olisin heti vaikka kotiini ottanut.. Kissanäyttelyt ovat myös tunnettuja niiden hyvistä tuotevalikoimista ja tarjouksista. Löysimme Pörrille ja Mintulle mahtavan kissaputken, joka on ollut hankintalistalla jo pidemmän aikaa. Löysimme täydellisen yksilön, jolla kissat tykkäävät leikkiä tai vain loikoilla sen sisällä. Myös muita leluja tarttui mukaan, nimittäin kissojen nyrkkeilylelu. Putki on myös väriltään suht neutraali, joten sekin on aina näiden lelujen kohdalla plussaa.

Pörri söi tänä aamuna viimeisen lääkkeen antibioottikuurista ja kova meno siis jatkuu. Ilmeisesti Pörri alkaa jo tottua Minttuun, sillä pikku-kissiä ei ilmeisesti enää tarvitse kiusata yhtä paljon kuin vielä alkuviikosta. Onneksi tuo peräkkäin juokseminen vaikuttaa jo selkeästi leikkimiseltä... :).

Pörri nauttimassa kevätauringosta

Ja viimeiseksi vielä kuva kissoista imuroinnin lumoissa. Imurointi on kissien mielestä kaikista peloittavinta touhua, mitä löytyy.. Kuva on hieman epätarkka, mutta ehkä nuo ilmeet kertovat kuitenkin jotain kissojen tunnetilasta.

Värit inspiraation kohteena

Viimeisin sisustushankinta on ihanan pehmeä lampaantalja. Tiesin jo etukäteen, että kissat rakastavat lampaantaljoja ja muutenkin ne ovat ihan omasta mielestänikin todella kiva lisä sisustuksessa. Alunperin mielessä oli hankkia valkoinen, mutta koska kissathan tulisivat kuitenkin taljalla pötköttämään, olisi ihan turhaa kuvitella, että se pysyisi valkoisena. Löysin kaupoista pelkästään oudon värisiä taljoja, joista sitten valitsin väriksi liilan. Mietin vielä liikkeessä aika pitkän tovin, olisiko väri ihan oikea olohuoneeseemme. Mutta heti, kun laitoin taljan keinutuoliini, oli selvä, että väri oli täydellinen. Kissat ottivat taljan heti omakseen, enkä itse ole vielä uutta taljaa edes päässyt keinutuolissa kokeilemaan. Ihania kuvia ihanista kissoista ja ihanasta taljasta.

Kissat sopuisasti päiväunilla.

Olen viettänyt päivän kotona sairastellen ja keräten voimia ja siksipä olen tehnyt vain ja ainostaan hyödyllisiä juttuja, kuten lukenut sisustuskirjoja ja -lehtiä. Tässä otoksia joululahjaksi saamastani sisustuskirjasta nimeltä Bazaar Style. Kuvien asunnot ovat sisustettu ihanalla hippiboheemityyliillä ja minua itseäni niissä viehättävät muun muassa värit ja kitsch-meininki. En ehkä itse kuitenkaan uskaltaisi mennä niin äärimmäisyyksiin kuin kuvissa mennään... Sisustajana käytän paljon värejä enkä oikein jaksa esim. täysin valkoisia asuntoja. Itse viihdyn todella hyvin ainakin oman värisekamelskani keskellä.

Kirjan kuvat toimivat suurina inspiraation kohteina ja saavat ehkä kokeilemaan -ei niin konservatiivisia- ratkaisuja. Jopa kirjan kansi on mahtavan houkutteleva. Tässä lempikuviani kirjasta:

Pianhan tuo kesäkin on jo ja pääsen istuttamaan pelargonit parvekkeelle :). Omat pelargonini eivät voi ehkä ihan noin hyvin tällä hetkellä.. toisaalta ei niiden tarvitsekaan, kunhan sitten kesällä kukkivat parvekkeella. Eero Saarisen tulppaanipöytä ja tuolit yhdistettynä itämaiseen mattoon..me likes :)

Tällaista huoletonta sisustamista ihailen.. Tämäkin vaikuttaa siltä, että joku olisi vain laittanut nuo ihanat tavarat tuohon. Lohduttavaa on kylläkin ajatella, että ehkä joku on miettinyt tätäkin asetelmaa kuukausikaupalla. No tuskin kuitenkaan .. ;).

Nyt päästään lempiaiheeseeni nimittäin astioihin ja voih tätä värien yhteensopivuutta (ainakin mun mielestä). Tässä aivan ihania yhdistelmiä (kuvassa alhaalla vasemmalla vilahtaa muumimuki :)).

Hyviä hankintoja kirppareilta

Käytiin eilettäin kirppiksellä ja mielessä oli löytää emalikulho kissojen juomakupiksi. Satuinpa sitten ilokseni löytämään hyväkuntoisen kupposen. Löysin myös kivan kynttilänjalan, jonka voisin maalata vaikka mustaksi sekä muutaman kirjan. Ei ollut kovin tuottoisa reissu siinä mielessä, etten enempää astioita löytänyt. Yleensä kun mukaan tarttuu useampiakin kippoja.. :).

Reissu oli muutenkin näin flunssan kourissa hieman raskas, joten siksipä keskityn nyt kirppislöytöihin ja tietenkin kisseihin.

Kirppislöydöistä puheen ollen yksi parhaimmista kirppislöydöistäni on viime aikoina ollut lämpötyyny -70-80-luvulta, jonka löysin toissaviikolla kirppikseltä alkuperäisine pakkauksineen kaikkineen. Kissat rakastavat tätä yli kaiken ja yleensä lämpötyynylle on kissoilla kova tunku. Mahtava tuote ja maksoi 50 senttiä!

Illalla vietimme peli-iltaa ja pelasimme Kalaha-nimistä kuulapeliä. Minttu näki tämän ihmeellisen pelin ensimmäistä kertaa ja mitä ilmeisimmin Minttu tykkäsi tästä yli kaiken sillä Minttu taisi olla lauantai-illan innokkain pelaaja. Minttuli osallistui peliin täysin rinnoin, niin että pelaamisesta ei oikein meinannut tulla yhtään mitään.

Kaikkein hauskinta Mintusta oli liikutella kuulia kupista toiseen.

Mintulle kynttilätkin ovat olleet suuri ihmetyksen aihe. Jopa niin suuri,että pari viiksikarvaa kärähtivät parisen päivää sitten... ja vaikka kuinka touhujen keskellä sattuukin kaikenlaista, ei yksi kerta riitä ikinä. Seuraavaa viiksienkäräyttämiskertaa odotellessa..

Päivitetään vielä Ison Mustan kuulumiset. Pörselmi-paralla on vieläkin ääni painoksissa. Lääkkeen antaminen onnistuu todella hyvin ja Pörselmi onkin ollut kiltti kissa, kun suostuu syömään lääkkeensä niin hyvin. P on suurimman osan ajasta lepäillyt, mutta muuten aika on kulunut Minttua jahdatessa. Pörselmi on vieläkin kovin mustasukkainen, mutta onneksi kehrää jo aika-ajoin.

Taistelupari taistelun keskellä (petaamatonta sänkyähän kukaan ei tietenkään huomaa... ;))

Matot ovat kaiken aikaa rullalla, kun kissat juoksevat peräkanaa pitkin asuntoa.

Nenä kylmänä töissä

Töihin on pakko varustautua hyvin huveilla, kynsikkäillä ja muilla lämpimillä vaatekappaleilla. Säilytän töissä pashminoja, kynsikkäitä useampaa paria, kaulahuiveja enkä selviäisi päivääkään töissä ilman villatakkia. Kipeää kurkkua helpottaa ihanan lämmin kashmir-kaulahuivini, joka on itseasiassa saatu myös töistä. Onkohan joku saattanut ehkä huomata, että mulla olisi joskus ollut töissä kylmä..;)?

Mikään ei ole töissä inhottavampaa kuin paleleminen. Erityisesti jäiset kädet tuottavat mulle ahdistusta, varsinkin kun joutuu kättelemään sellaisia, joita ei entuudestaan tunne. Voi miten ihanan kuvan pääsee itsestään antamaan, kun kädet ovat kalmankourat.. Oikeastaan tuppaan jännittää kylmiä käsiäni niin, että ahdistelen kättelyä jo hyvän aikaa etukäteen. Usein ihmiset huomauttelevat ja naureskelevat mulle mun kynsikkäistä, mutta eihän ihmisparka sille mitään voi, jos sattuu omaamaan huonon ääreisverenkierron ja erityisesti talvisin jäiset kädet. Kiva niille, jotka joutuvat mun kättelemään ;). Syytän tästä todellakin geenejäni (yllättäen mun isällä sattuu olemaan sama vaiva..).

Mutta nyt pääsen esittelemään ihania kissujani. Ensin tutustutaan pikku potilaaseemme herr Pörriin. P on kolmevuotias kollilainen joka monen mielestä alkoi vaikuttaa masentuneelta ilman kaveria.

Mutta mennäänpä potilaamme vointiin. Oli varsin virkistävää huomata, että jo eilen illalla ruoka maistui Pörselmille ja tänä aamuna heti herättyäni kuulin vaativaa maukumista ruokakupilla. Oli kuin Pörrillä olisi ollut äänenmurros, sillä kissaparalla oli ääni painoksissa. Enpä tiennytkään, että myös eläinten äänet saattaisivat olla painoksissa... :).

Kuka vietävä häiritsee uniani? Ei kai vaan se pieni valkoinen ärsyttävä ja rassaava penikka...? murrurr....

Seuraavaksi esittelyssä 7 kuukautta vanha Minttu, joka on alunperin Venäjältä ja rodultaan thai-kissa.
Minttu on mielipuuhissaan. Kaikista mieluiten tämä neiti söisi ja söisi ja söisi.. ja jos saisi itse päättää, niin se söisi myös Pörrin ruoat. Onhan se tietenkin hienoa, että on hyvä ruokahalu, mutta rajansa kaikella..

Hankin Mintulle Taika-astiaston kupit ja Herr Pörri saa syödä herkkunsa kermansavi-kupeista, jotka jo aiemmin taisivat kuvissa vilahtaa.

Mintulla on hurmaavan siniset silmät.

Näin on tärkeät perheenjäseneni esitelty. Pikku-neitiin olen vasta suhdetta luomassa, herra Pörriin luotu suhde on sekin erittäin mielenkiintoinen: Emolle voi veetuilla ihan mistä asiasta vaan, sillä P taitaa tietää, että tämä emo ei jätä, vaikka edellisen kerran niin kävikin. Pörri kun on pelastettu eläinkodosta.. Oikeastaan kylläkin P valitsi minut ihan itse, sillä valintahetkellä olin aivan häkeltynyt kaikista suloisista kissoista ja siinä samassa Pörri työnsi kaikkki muut häkissä olleet kissat sivuun ja marssi luokseni. Yhteinen tulevaisuutemme oli siis sinetöity.