Nenä kylmänä töissä

Töihin on pakko varustautua hyvin huveilla, kynsikkäillä ja muilla lämpimillä vaatekappaleilla. Säilytän töissä pashminoja, kynsikkäitä useampaa paria, kaulahuiveja enkä selviäisi päivääkään töissä ilman villatakkia. Kipeää kurkkua helpottaa ihanan lämmin kashmir-kaulahuivini, joka on itseasiassa saatu myös töistä. Onkohan joku saattanut ehkä huomata, että mulla olisi joskus ollut töissä kylmä..;)?

Mikään ei ole töissä inhottavampaa kuin paleleminen. Erityisesti jäiset kädet tuottavat mulle ahdistusta, varsinkin kun joutuu kättelemään sellaisia, joita ei entuudestaan tunne. Voi miten ihanan kuvan pääsee itsestään antamaan, kun kädet ovat kalmankourat.. Oikeastaan tuppaan jännittää kylmiä käsiäni niin, että ahdistelen kättelyä jo hyvän aikaa etukäteen. Usein ihmiset huomauttelevat ja naureskelevat mulle mun kynsikkäistä, mutta eihän ihmisparka sille mitään voi, jos sattuu omaamaan huonon ääreisverenkierron ja erityisesti talvisin jäiset kädet. Kiva niille, jotka joutuvat mun kättelemään ;). Syytän tästä todellakin geenejäni (yllättäen mun isällä sattuu olemaan sama vaiva..).

Mutta nyt pääsen esittelemään ihania kissujani. Ensin tutustutaan pikku potilaaseemme herr Pörriin. P on kolmevuotias kollilainen joka monen mielestä alkoi vaikuttaa masentuneelta ilman kaveria.

Mutta mennäänpä potilaamme vointiin. Oli varsin virkistävää huomata, että jo eilen illalla ruoka maistui Pörselmille ja tänä aamuna heti herättyäni kuulin vaativaa maukumista ruokakupilla. Oli kuin Pörrillä olisi ollut äänenmurros, sillä kissaparalla oli ääni painoksissa. Enpä tiennytkään, että myös eläinten äänet saattaisivat olla painoksissa... :).

Kuka vietävä häiritsee uniani? Ei kai vaan se pieni valkoinen ärsyttävä ja rassaava penikka...? murrurr....

Seuraavaksi esittelyssä 7 kuukautta vanha Minttu, joka on alunperin Venäjältä ja rodultaan thai-kissa.
Minttu on mielipuuhissaan. Kaikista mieluiten tämä neiti söisi ja söisi ja söisi.. ja jos saisi itse päättää, niin se söisi myös Pörrin ruoat. Onhan se tietenkin hienoa, että on hyvä ruokahalu, mutta rajansa kaikella..

Hankin Mintulle Taika-astiaston kupit ja Herr Pörri saa syödä herkkunsa kermansavi-kupeista, jotka jo aiemmin taisivat kuvissa vilahtaa.

Mintulla on hurmaavan siniset silmät.

Näin on tärkeät perheenjäseneni esitelty. Pikku-neitiin olen vasta suhdetta luomassa, herra Pörriin luotu suhde on sekin erittäin mielenkiintoinen: Emolle voi veetuilla ihan mistä asiasta vaan, sillä P taitaa tietää, että tämä emo ei jätä, vaikka edellisen kerran niin kävikin. Pörri kun on pelastettu eläinkodosta.. Oikeastaan kylläkin P valitsi minut ihan itse, sillä valintahetkellä olin aivan häkeltynyt kaikista suloisista kissoista ja siinä samassa Pörri työnsi kaikkki muut häkissä olleet kissat sivuun ja marssi luokseni. Yhteinen tulevaisuutemme oli siis sinetöity.